Samuli Laukka

Osta iPad – saat elämän

Meidän perheemme neuvoo: Osta, heti kun siihen on varaa, iPad.

iPad on mullistanut puolisoni netinkäyttötavat ja minun televisionkatselutapani. Poikamme tapoja se ei ole mullistanut miksikään, mutta on hauska seurata, miten veijari oppii sitä käyttämään matkimalla ja kokeilemalla.

On hyvinkin parinsadan euron arvoinen tunne, kun oma lapsi ottaa isin sormesta kiinni ja tilkitsee Kapun metsässä majavan padon isin sormella ohjaillen. Omalla sormellaan puolitoistavuotiaalla on vielä vaikeuksia, kun kämmentä ei nyrkissäkään voi samaan aikaan painaa pädin näytölle.

Isiä temppu lämmittää, mutta lapselle se on vieläkin arvokkaampaa:

1. epäonnistumista seuraa pettymys
2. pettymystä seuraa oivallus
3. oivallusta seuraa onnistuminen.

Kaikki kai elämässä tärkeitä asioita.

TV-sarjat pois TV-kanavilta

Ensimmäinen ajatukseni maanantai-iltana, kun olin katsonut Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden avausjakson FilmNetistä: televisiosarjat pitää saada pois televisiokanavilta.

Puoli vuotta Netflixiä käytettyäni en näköjään enää pysty – ”pysty” – seuraamaan edes Game of Thronesin tasoista huippusarjaa televisiotahtiin.

Game of Thronesin ongelma on, että vaikka se Suomessa onkin katsottavissa FilmNetin ja HBO Nordicin tilausvideopalveluissa, Amerikan HBO lähettää sitä kaapeli-tv-kanavallaan jakso kerrallaan.

Tuotantokausien väliset tauot on helppo ymmärtää (onhan jaksot kuvattava ja jälkituotettava), mutta yhden tuotantokauden jaksot on voitava katsoa omaan tahtiin. Kaksi jaksoa illassa… kaikki jaksot viikonlopussa… pari kolme jaksoa viikossa… 

Netflixin resepti House of Cardsin ja muiden tuottamiensa sarjojen kanssa on prikulleen oikea. Kaikki jaksot tiskiin heti.

Siis:

Käsikirjoitetut (laatu)sarjat pois perinteisiltä televisiokanavilta. Jääköön niille ajankohtaisuudet, urheilut, dokumentit, uusinnat, saippuaoopperat ja tosi-tv.

Sovellusvinkki: Näin olet huonompi isä (ja yhteiskunnan jäsen)

Hill Climb Racing teki minusta eilen huonon isän. Puolitoistavuotias poikani, jonka näen hereillä arkisin 3–5 tunnin ajan päivässä, yritti seurustella kanssani, mutta minä ajoin tankilla maaseudulla. Kunnes ymmärsin lopettaa.

Kuinkahan monta kertaa voi tehdä pelin, jossa ajetaan (juostaan, rullataan, lennetään, pompitaan, viskotaan) maastossa (tiellä, Kuussa, sisätiloissa, vedessä, tasoilla, ilmassa, luolassa) ja joka tempaa mukaansa liian tiiviisti?

Talouselämän mukaan Hill Climb Racing on ollut tekijälleen, oululaiselle Fingersoftille, kiitettävä menestys, joten kerrat eivät ole vielä täynnä.

Perinteiseen suomalaiseen tapaan en ole maksanut pelistä mitään, vaikka alle kahden dollarin hintaan voisin välttyä näkemästä mainoksia ja tukea anoppini asuinkunnan verokertymää.

Epäonnistun siis isyydessä ja kansantaloudessa.

Hill Climb Racingin saa Androidille ja iOS:lle.

”Upeita kuvia autoista”

Upeita kuvia autoista, otsikoi Suomen Journalistiliiton lehti Journalisti kritiikkinsä työnantajastani Teknarista.

Meistä kirjoitetaan jopa kauniisti. Omalle tontilleni osuva

Toisinaan tekstin editointi näyttää jääneen kesken.

ei tunnu liian pahalta, koska faktoista on vaikea pahastua.

Kymmenen vuotta bloggaamista – nolla julkista merkintää

Yli kymmenen vuotta sitten, elokuussa 2002, rekisteröin verkkotunnuksen digipelle.net. Hieman myöhemmin aloin blogata.

Minulla ei ole pioneeriudestani julkista arkistoa, vaan henkilökohtainen kätkö. Joskus tulevaisuudessa, kun vaimoni jättää ja lapseni unohtaa minut, epäilemättä palaan nerouteni alkulähteille illan hämärinä tunteina, piripintaan kaadettu viskilasi kädessä.

Elokuussa 2003 perustin kaverini kanssa Avokatsomon. Blogi ja sen 3052 julkaistua merkintää ovat edelleen luettavana ja Googlen löydettävänä.

Tämä kotisivustoni ei ole ollut olemassa kauaakaan, enkä ole aiemmin julkaissut täällä kirjoituksia. Olkoon tämä kirjoitus numero yksi.